Tuesday, July 11, 2017

Päiväntasaajan paahtava Sansibar

Noniin. Let's get facts straight eli tää lomapätkähän oli sit kyl ihan omistettu pelkälle makoilulle, niin pitkälle et selkäänkin jo vähä sattui. Sadekausihan siis tarkoittaa, että tulee sitä vettä ja vaikka kuinka toivoo, että ei tulis, niin tulee silti. Alotetaas kuitenki ihan alusta.

Päästiin perille lentokentälle (lento lähti pari tuntia myöhässä), oli kello jo jotain 10 jälkeen illalla. Lentoasemalla oli paljon avuliaita laukkupoikia, jotka sitte tarras jo laukkuun kiinni ennen ku ehti sanoa mitää ja pitihän niille vähän tippiäkin antaa. Taksi maksoi tinkimisen jälkeen 60 USD, mikä oli ihan riistohinta edelleen, kun meidän hotellin viestissä luki et se on n. 45USD, _sesonkiaikana_ voi maksaa hieman enemmän. Noh, ei jaksettu sit yötämyöde ruveta siinä kauheesti kinasteleen ja lähettiin matkaamaan kohti Mabwe Roots Bungalowsia Nungwin kylässä saaren pohjoisosassa. Noin tunnin ajomatkan jälkeen, joka afrikkalaiseen tyyliin oli osittain yhtä möykkyinen kuin persukseni oli jo tottunutkin, löysimme tämän pikkuruisen hostellin.


Pikkuruiset bungalowit


Meidän Martti
Bungalowit ei ollu sitä korkeinta laatua, mutta ajoi hyvin asiansa kyljen kääntämisen suhteen + oli näkymät ainaki vielä merelle! Meri pauhas kyllä niin kovaa rantaan, että oli ehkä ihan hyväki, ettei aiva rannalla oltukaan. Majapaikkaa pyöritti muutama miekkonen ja naiset hoitivat paikalla siivoukset. Sansibarilla on suurimmaksi osaksi muslimeja, joten pukeutumiseen tuli kiinnittää enemmän huomiota rannalta poistuttaessa mutta sen läheisyydessä oli niin paljon turisteja, ettei se juuri pukeutumiseen vaikuttanut. 





Täytyy sanoa, että meidän hotskun pojat teki kyllä melkeimpä kylän parhaat pöperöt! Hotelli olikin saanut monia kehuja ruuistaan, että ne olivat maistuvimpia koko saarella. Muutenkin henkilökunta oli todella mukavaa ja avuliasta. Välillä keittiössä kokatessa levisi tietynlainen yrttinen tuoksu, joka varmaankin loi paikkaan entistä letkeämmän fiiliksen.


Rantamaisemia laskuveden aikaan (kyllä häikääsöö tuo aurinko)






Iskä <3

Löydettiin äiskän kaa kiva tuoli :)




Tottahan ne lehmät ny rantahiekallaki laiduntaa


Nungwilla vietettiin 5 yötä, jonka aikana käveltiin rantaa pitkin katselemassa maisemia. Rannalta löytyi jos jonkinmoista ravintolaa ja kuppilaa aina ökyrantoihin asti, joiden terasseilla sai olla vain, jos oli hotellin oma ranneke. Hotellin kautta ei saanut edes mennä päätielle, kun nousuvesi yllätti. Ja joo, se yllätti meidät kyllä heti ensimmäisenä päivänä. Lähdettiin takasin hotellille päin ja ranta oli kuroutunu umpeen nousuveden saattamana. Meinas iskeä pieni paniikki, mutta ystävällinen paikallinen ohjas meidät pois jotaki salareittiä pitkin. Opimma sit kerrasta!



Reitilllä tuli vastaan vähä isoompi puu

Ja tietenkin pieni kaatopaikka. Paikallinen näytti, että oli pystyttänyt kieltomerkkejä, ettei paikalle dumpattaisi roskia, mutta vielä ei ole tepsiny



Meidän majapaikan lähellä oli tämmönen ökyhotelli, joka oli kyl tosi siisti sisältä ku kävästiin siel viimesen illan kunniaks syömäs

Käytiin Nungwissa myös kilpikonnien suojelupaikassa, jonne siis tuotiin pikkusia kilppareita, että ne voi sielä kasvaa turvassa isommiksi, jonka jälkeen ne vietäisiin takaisin mereen. Kilpikonnia löytyi muutamaa erilaista lajia. Paikassa oli paljon vapaaehtoistyöntekijöitä, joten ei muuta ku sinne vaan jos kiinnostaa pelastaa kilppareita!



Syöttöhetki

Maalla elävä laji

:)))

Oli vähä isoompaa nikamaa! Intian valtamerellä v.2004 tapahtunut maanjäristys aiheutti tsunamin Sansibarille, jonka seurauksena muutamia meren asukkeja huuhtoutui rannalle. Tässä siis valaan nikamia

Delfiinin kalloja

Käytiin muuten snorklailemassaki mutta ihan vaan turvallisuussyistä jätin puhelimen ja kameran kämpille, ettei niitä tarvitte ihastella sieltä meren pohjasta. Ekaa kertaa meinas venheellä painaa päälle merisairaus, ku oksetteli aika huolella ja matkaa oli taitettavana noin tunti. Päästiin lopulta perille ja sää oli mitä parahin, aurinko paisto niin että selkä napsahti kuin makkara grillissä! Oli aivan upeat fisut (paremmat näkymät kuin Mombasassa), saatiin snorklailla 1,5h (snorklausvälineet ja räpylät sai matkan tarjoajalta) ja reissun päälle mentiin vielä syömään rannalle lounasta. Koko höskä tais olla n. 15USD per naakkeli.

Niin jaa, enpäs tainnu vielä noista rahahommista kertoakkaa. 1 euro oli siis 2000TSH eli Tansanian shillinkiä, eikä automaatteja ollu oikeastaan kun saaren pääkaupungissa, joten kortilla olis ollu aika nihkeetä pärjätä noissa lomakylissä. Toinen hyväksytty valuutta oli USA:n dollarit, joista kelpasi VAIN vuoden 2007 jälkeen painetut setelit. Jollekki oli kuitenki meidän yks  v.2006 painettu seteliki ilmeisesti kelvannu, kun ei sitä enää reissun jälkeen löytyny. Hyvin harva paikka otti vastaan euroja. Rahanvaihtopisteitä löytyi kuitenkin esimerkiksi Nungwista, ja jotkut hotellitkin saattoi rahaa vaihtaa. Jos siis tänne päädyt, varmista, 'et on massii taskut pullollaan', Pete Parkkonen sen tietää. 

Käveltiin joku päivä Kendwan alueelle asti, jossa on ilmeisesti jonkun suomalaisnaisen pitämä hotelli, jossa oli kieltämättä aiva kivat oltavat. Ranta oli uintikelpoista, kun varsinkin meidän hotellin lähettyvillä pohja oli hyvin kivikkoista ja merisiiliä piili jokaisessa pienessä raossa (josta äiti sai tuta, auts!!). Vietettiinkin sit yks kokonainen päivä Kendwa Rocksissa nauttien suurinpiirtein aurinkoisesta säästä. 


Aurinkoa koitettiin ottaa vaikka vettä vähä tihuuttikin
Ihania auringonlaskuja

Copyright Iskä :b

One more!

Viimeisenä ehtoona käytiin tosiaan sielä viereisessä hienossa hotellissa syömässä ja näkymät sen merenpäälliseltä terassilta oli kans aika kivat!






Pikkuset aperitiivit

Mä ehkä taisin sanoakki et näitä maisemakuvia on aika monta



Jambiani


Sit 4 yöks lähdettiin Jambiani-nimiseen rannikkokylään, joka tunnetaan sen rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta. Jambianilla merta saa lähteä vielä kauempaa hakemaan, sillä tuntui että sitä vettä sai kahlata puoleen mereen asti, jotta vettä oli jopa polven korkeudelle. Jos siis mielit kunnolla uimaan, on se ehkä hieman haastavaa ainakin meidän hotellimme hoodseilla. 

Yövyttiin Jambianilla Zanzest Beach Bungalowsilla, joka oli hieman tasokkaampi edelliseen majotukseen nähden; sähköt toimi ja suihkustakin tuli lämpöistä, ellei jopa kuumaa vettä. Huone oli aikalailla rannalla, mutta ikkunat ei olleet rantaan päin, mikä ehkä hieman vaimensi kallioihin ryskyäviä aaltoja.

Näkymä hotellin kattoterassilta

Hotellin terassi/ravintola

Nyssitä brunaa

Hotellin henkilökuntaa ravintolassa

Hotellilla oli italialainen omistaja, joten menu oli aika italialaispainotteista. Kuten edelliseenkin hotelliin, myös tähän kuului huoneen hintaan aamupala, jonka sai valita listalta. Olin edelleen kananmunien yliannostuksen saaneena skeptinen kaiken maailman munakkaita kohtaan, joten aamupalaksi valikoitui usein pannukakut sekä hedelmät. 

Täällä nautimme vain aurinkoisista päivistä, joita siunaantui paremmin kuin Nungwilla oltaessa. Täällä ollessamme yksi päivä satoi kaatamalla koko päivän, jolloin pihalle ei ollut juuri nokan koputtamista. Se päivä menikin lukiessa sängyssä kirjaa. Mutta, ku se aurinko paistoo, niin se sit kans paisto. Tuntuu et vaikka kuinka rasvas, niin palo silti. Ja kyllä, itte Rajamäki käytti aurinkorasvaa.

Ranta oli ihanan valkoista Sansibarilla! Harmiksi Jambianin rantoja koristi useammin lasinsirpaleet ja jotkut muut roskat. Ei siis kauheasti uskaltanut kävellä ilman kenkiä, jos on yhtä tohvelo kävelijä ku mä, joka ei juuri eteensä katto.



Kaikemmoosta


Omaa kivaaki piti olla






Lapset kaivelemassa mitä lie rapuja

Rengasleikit oli tääläki kova juttu



Joku oottelee nousuvettä

Silmä lepää!


Siinä se sit oli 3kk taputeltuna tähän blogiin. Haikein mielin kirjottelin vielä nää loputkin lomapätkät tänne, toivottavasti niistä sai edes pienen rippeen irti sitä nautintoa, mitä mä tona aikana Afrikassa koin. Kiitos kaikille lukijoille ja kuvien plaraajille, jotka ootte jaksanu olla kiinnostuneita meikäläisen matkan käänteistä ja kiitos mun matkakumppaneille Siirille ja Ronjalle, joiden ansiosta säilytin järkeni sekä iso kiitos äiteelle ja isseelle, jotka lähti mua sinne asti moikkaamaan ja joiden kanssa sain viettää parasta laatuaikaa. Ootte rakkahia!



Kiitos!














Monday, July 10, 2017

Juulian Avara luonto: Maasai Mara



Mombasan jälkeen olin pari päivää Nairobissa ja oottelin porukoita. Kävin hakees ne keskellä yötä lentokentältä ja seuraavana aamuna klo 7 lähettiin kohti Maasai Maraa aka Avara luontoa. 

Matkan varrella Great Rift Valley

Matka Nairobista Maasai Maraan kesti noin 6 tuntia. Suurimmaksi osaksi tie oli hyvässä kunnossa, mutta vimppa pätkä oli tietyön alla, joten tiedossa oli jälleen möykkystä kyytiä. Itse möykkyisyys ei mua niin haitannu, mutta se pölyn määrä, joka pöllähti, valtas koko auton ja meinas olla vähä vaikeuksia hengittää. Lopulta ku päästiin luvatun maan porteille, lähti kuski hommailemaan meille jotaki passia puistoon sisäänpääsemiseksi ja samassa lauma naisia tuli tietenkin myymään kaikennäköstä korua ja taidetta. Ei niitä voi yritteliäisyydettömyydestä (onks se sana ees) ainakaa syyttää.


Majotuttiin Hotel Sarova nimisessä paikassa ja sielä meillä oli telttamajotukset. Ei siis perus neljä tikkua ristiin ja pressu päälle vaan oli aika luksusteltta. 

Kyllähän tuola ny nukkuu

Ekana iltana peliästyyn, että mitä myrkkykäärmehiä mun
sänkyyn oli nakattu, mutta sielä odotti pari kuumavesipulloa!
Uni tuli melki heti.

Käytiin samaisena päivänä vielä lounaan jälkeen pikkuajelulla ja päästiin näkeen kaikenmoisia antilooppeja ja vielä vähä leijonia. Mentiin hotelliin takasin ja illalla oli sit illallinen. Hotellissa tarjottiin aamupala, lounas ja illallinen, jotka kuulu hintaan, mutta juomat täytyi maksaa ite. Kaikilla ruokailuilla tarjolla oli vaikka ja mitä, nälkäseksi ei tarvinnu jäädä. 

Päivät me sitte vaan ajeltiin sielä puistossa, yhtenä päivänä syötiin lounas myös sielä puiston sisällä, oli aika kivat näkymät! En voi kyl muuta sanoo, ku et olipahan mahtava kokemus ja eläimiä oli aika paljon, vaikkei mikää sesonkiaika ollukkaa. Tekee kyl mieli lähtee käymään uudestaan migraation aikana, kun eläimiä on vielä huomattavasti enemmän ja kaikkia petojakin näkee enemmän. Saatiin kuitenkin big fivesta 4 tuola Maasai Marassa ja ku lähettiin kohti Niarobin kenttää, nähtiin vielä uupuva sarvikuono Nairobin kansallispuistossa! Ei siis turha reissu. Siitä ei tosin oo kuvaa, mutta nähtiin me ne silti! 

Loppuhun siis paljo luontokuvia:



1 out of the Big Five

Innokkaat turrekurret

Ekku jellona! Vähänkö oltiin liekeissä. Niin ja 2/iso5.

Seuraavana päivänä nähtiin kokonainen leijonajengi

Hemmetin isoo antilooppi, sarjassaan suurin

Nää oli jotain Topi-antelooppeja, ainaki enkuks

Pikkane

Oliha tää ny aika siistii


Makkarapuu

Helmikanoja

Parit sakaalit

Laiduneläimet ilta-auringossa

Bumba!

Meidän kruisinkiauto sisältä

Aww

Aaawwwwww

Hey!

AAWWWWWWWWWWW

Triple-Bumba


Koska pitäähän kaikista mahdollisista laittaa myös baby-versiokuvat - aww.



Henkilökohtanen favorite

Turret silmät tarkkana

3/viis

Little phant

Oli meitä myös Timon!




Mikäs se sieltä luikkii..


Joku joskus jääny murkinaksi


Siinä vähä näkyy mistä ne elukat noita vesiä ylittää ku ne on niin tampannu menemähän


Niiiiiiiin onnellinen <3

El jefe

Nää vaan yhtäkkiä ilmesty spookysti tuolta heinikkojen seasta


Vähä vanhempi jellona, puuttuu oikee alahammas

Ei eläimetkää aina osaa olla niin filmaattisia

Oli se jonku pikkusen buffalonki vissiin jaksanu vielä saalistella

Jotaki lintuja, muttei siis korppikotkia


Aamuajelulla törmättiin isoon leijonayhdyskuntaan 


Tästä kuvasta oon kans niin ylpee! Ehkä seinälle.


Tuli gnuitaki lopuksi vastaan

Another mangusti. Olivat vaan aika vikkeliä kavereita liikkuun, niin oli vähä vaikea saada kuvaa

Täpläisiä hyeenoja. Ilmeisesti olis vielä raidallisiakin.




VIHDOIN!!! Oli vähä upea!! <3 
..ainaki suurimman osan kuvista.

Olihan tuo vaan niin komea otus. Niin ja neliä kautta viis.
Geparteja ei tullu aiva joka päivä vastahan, niin meitä oli muutama muuki paikalla.. Parhaimmillaan meitä oli vissiin 20 autoa paikalla. Raasu ku ei saa murkinoida rauhas.
Isukki <3





Kuva alhaalla: Kävin läheisessä Maasai-kylässä kattoos, minkälainen meno sielä oli. Täys tanssi päällä!



Oli erimoisia tervetuliaistansseja, johon sain sit myös ottaa osaa.. 



Tilanteen autenttisuutta nostattaa meidän turrebussi (kiitos Simba Adventures!)


Jep.


Kylä oli aidoitettu oksin, jossa oli yks "pääovi" ja alueen sisällä oli karjalle oma aitaus, jonne ne tuotiin aina yön ajaksi


Kylän lapsia


Tulen tekoa




Uudessa majassa, jotka muuten naiset tekee. Naiset tekee heimossa oikeastaan kaiken muun, miehet pitävät huolta ainoastaan karjasta. Talossa on yksi huone, jossa miehet nukkuvat omalla puolellaan ja naiset omalla puolella. Tätä tilaa jakoi keittiö.


Tottakai naistenki piti mulle esittää tervetuliaislaulu


..johon myös pääsin mukaan


Loppuun ihania maisemakuvia, joiden perään huokailen vielä pitkään, mutta tänne palaan vielä takaisin <3