Päiväntasaajan paahtava Sansibar

Noniin. Let's get facts straight eli tää lomapätkähän oli sit kyl ihan omistettu pelkälle makoilulle, niin pitkälle et selkäänkin jo vähä sattui. Sadekausihan siis tarkoittaa, että tulee sitä vettä ja vaikka kuinka toivoo, että ei tulis, niin tulee silti. Alotetaas kuitenki ihan alusta.

Päästiin perille lentokentälle (lento lähti pari tuntia myöhässä), oli kello jo jotain 10 jälkeen illalla. Lentoasemalla oli paljon avuliaita laukkupoikia, jotka sitte tarras jo laukkuun kiinni ennen ku ehti sanoa mitää ja pitihän niille vähän tippiäkin antaa. Taksi maksoi tinkimisen jälkeen 60 USD, mikä oli ihan riistohinta edelleen, kun meidän hotellin viestissä luki et se on n. 45USD, _sesonkiaikana_ voi maksaa hieman enemmän. Noh, ei jaksettu sit yötämyöde ruveta siinä kauheesti kinasteleen ja lähettiin matkaamaan kohti Mabwe Roots Bungalowsia Nungwin kylässä saaren pohjoisosassa. Noin tunnin ajomatkan jälkeen, joka afrikkalaiseen tyyliin oli osittain yhtä möykkyinen kuin persukseni oli jo tottunutkin, löysimme tämän pikkuruisen hostellin.

Pikkuruiset bungalowit

Meidän Martti

Bungalowit ei ollu sitä korkeinta laatua, mutta ajoi hyvin asiansa kyljen kääntämisen suhteen + oli näkymät ainaki vielä merelle! Meri pauhas kyllä niin kovaa rantaan, että oli ehkä ihan hyväki, ettei aiva rannalla oltukaan. Majapaikkaa pyöritti muutama miekkonen ja naiset hoitivat paikalla siivoukset. Sansibarilla on suurimmaksi osaksi muslimeja, joten pukeutumiseen tuli kiinnittää enemmän huomiota rannalta poistuttaessa mutta sen läheisyydessä oli niin paljon turisteja, ettei se juuri pukeutumiseen vaikuttanut. 





Täytyy sanoa, että meidän hotskun pojat teki kyllä melkeimpä kylän parhaat pöperöt! Hotelli olikin saanut monia kehuja ruuistaan, että ne olivat maistuvimpia koko saarella. Muutenkin henkilökunta oli todella mukavaa ja avuliasta. Välillä keittiössä kokatessa levisi tietynlainen yrttinen tuoksu, joka varmaankin loi paikkaan entistä letkeämmän fiiliksen.

Rantamaisemia laskuveden aikaan (kyllä häikääsöö tuo aurinko)

Iskä <3

Löydettiin äiskän kaa kiva tuoli :)

Tottahan ne lehmät ny rantahiekallaki laiduntaa

Nungwilla vietettiin 5 yötä, jonka aikana käveltiin rantaa pitkin katselemassa maisemia. Rannalta löytyi jos jonkinmoista ravintolaa ja kuppilaa aina ökyrantoihin asti, joiden terasseilla sai olla vain, jos oli hotellin oma ranneke. Hotellin kautta ei saanut edes mennä päätielle, kun nousuvesi yllätti. Ja joo, se yllätti meidät kyllä heti ensimmäisenä päivänä. Lähdettiin takasin hotellille päin ja ranta oli kuroutunu umpeen nousuveden saattamana. Meinas iskeä pieni paniikki, mutta ystävällinen paikallinen ohjas meidät pois jotaki salareittiä pitkin. Opimma sit kerrasta!

Reitilllä tuli vastaan vähä isoompi puu

Ja tietenkin pieni kaatopaikka. Paikallinen näytti, että oli pystyttänyt kieltomerkkejä, ettei paikalle dumpattaisi roskia, mutta vielä ei ole tepsiny

Meidän majapaikan lähellä oli tämmönen ökyhotelli, joka oli kyl tosi siisti sisältä ku kävästiin siel viimesen illan kunniaks syömäs

Käytiin Nungwissa myös kilpikonnien suojelupaikassa, jonne siis tuotiin pikkusia kilppareita, että ne voi sielä kasvaa turvassa isommiksi, jonka jälkeen ne vietäisiin takaisin mereen. Kilpikonnia löytyi muutamaa erilaista lajia. Paikassa oli paljon vapaaehtoistyöntekijöitä, joten ei muuta ku sinne vaan jos kiinnostaa pelastaa kilppareita!

Syöttöhetki

Maalla elävä laji

:)))

Oli vähä isoompaa nikamaa! Intian valtamerellä v.2004 tapahtunut maanjäristys aiheutti tsunamin Sansibarille, jonka seurauksena muutamia meren asukkeja huuhtoutui rannalle. Tässä siis valaan nikamia

Delfiinin kalloja

Käytiin muuten snorklailemassaki mutta ihan vaan turvallisuussyistä jätin puhelimen ja kameran kämpille, ettei niitä tarvitte ihastella sieltä meren pohjasta. Ekaa kertaa meinas venheellä painaa päälle merisairaus, ku oksetteli aika huolella ja matkaa oli taitettavana noin tunti. Päästiin lopulta perille ja sää oli mitä parahin, aurinko paisto niin että selkä napsahti kuin makkara grillissä! Oli aivan upeat fisut (paremmat näkymät kuin Mombasassa), saatiin snorklailla 1,5h (snorklausvälineet ja räpylät sai matkan tarjoajalta) ja reissun päälle mentiin vielä syömään rannalle lounasta. Koko höskä tais olla n. 15USD per naakkeli.

Niin jaa, enpäs tainnu vielä noista rahahommista kertoakkaa. 1 euro oli siis 2000TSH eli Tansanian shillinkiä, eikä automaatteja ollu oikeastaan kun saaren pääkaupungissa, joten kortilla olis ollu aika nihkeetä pärjätä noissa lomakylissä. Toinen hyväksytty valuutta oli USA:n dollarit, joista kelpasi VAIN vuoden 2007 jälkeen painetut setelit. Jollekki oli kuitenki meidän yks  v.2006 painettu seteliki ilmeisesti kelvannu, kun ei sitä enää reissun jälkeen löytyny. Hyvin harva paikka otti vastaan euroja. Rahanvaihtopisteitä löytyi kuitenkin esimerkiksi Nungwista, ja jotkut hotellitkin saattoi rahaa vaihtaa. Jos siis tänne päädyt, varmista, 'et on massii taskut pullollaan', Pete Parkkonen sen tietää. 

Käveltiin joku päivä Kendwan alueelle asti, jossa on ilmeisesti jonkun suomalaisnaisen pitämä hotelli, jossa oli kieltämättä aiva kivat oltavat. Ranta oli uintikelpoista, kun varsinkin meidän hotellin lähettyvillä pohja oli hyvin kivikkoista ja merisiiliä piili jokaisessa pienessä raossa (josta äiti sai tuta, auts!!). Vietettiinkin sit yks kokonainen päivä Kendwa Rocksissa nauttien suurinpiirtein aurinkoisesta säästä. 

Aurinkoa koitettiin ottaa vaikka vettä vähä tihuuttikin

Ihania auringonlaskuja

Copyright Iskä :b

One more!

Viimeisenä ehtoona käytiin tosiaan sielä viereisessä hienossa hotellissa syömässä ja näkymät sen merenpäälliseltä terassilta oli kans aika kivat!

Pikkuset aperitiivit

Mä ehkä taisin sanoakki et näitä maisemakuvia on aika monta

Jambiani

Sit 4 yöks lähdettiin Jambiani-nimiseen rannikkokylään, joka tunnetaan sen rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta. Jambianilla merta saa lähteä vielä kauempaa hakemaan, sillä tuntui että sitä vettä sai kahlata puoleen mereen asti, jotta vettä oli jopa polven korkeudelle. Jos siis mielit kunnolla uimaan, on se ehkä hieman haastavaa ainakin meidän hotellimme hoodseilla. 

Yövyttiin Jambianilla Zanzest Beach Bungalowsilla, joka oli hieman tasokkaampi edelliseen majotukseen nähden; sähköt toimi ja suihkustakin tuli lämpöistä, ellei jopa kuumaa vettä. Huone oli aikalailla rannalla, mutta ikkunat ei olleet rantaan päin, mikä ehkä hieman vaimensi kallioihin ryskyäviä aaltoja.

Näkymä hotellin kattoterassilta

Hotellin terassi/ravintola

Nyssitä brunaa

Hotellin henkilökuntaa ravintolassa

Hotellilla oli italialainen omistaja, joten menu oli aika italialaispainotteista. Kuten edelliseenkin hotelliin, myös tähän kuului huoneen hintaan aamupala, jonka sai valita listalta. Olin edelleen kananmunien yliannostuksen saaneena skeptinen kaiken maailman munakkaita kohtaan, joten aamupalaksi valikoitui usein pannukakut sekä hedelmät. 

Täällä nautimme vain aurinkoisista päivistä, joita siunaantui paremmin kuin Nungwilla oltaessa. Täällä ollessamme yksi päivä satoi kaatamalla koko päivän, jolloin pihalle ei ollut juuri nokan koputtamista. Se päivä menikin lukiessa sängyssä kirjaa. Mutta, ku se aurinko paistoo, niin se sit kans paisto. Tuntuu et vaikka kuinka rasvas, niin palo silti. Ja kyllä, itte Rajamäki käytti aurinkorasvaa.

Ranta oli ihanan valkoista Sansibarilla! Harmiksi Jambianin rantoja koristi useammin lasinsirpaleet ja jotkut muut roskat. Ei siis kauheasti uskaltanut kävellä ilman kenkiä, jos on yhtä tohvelo kävelijä ku mä, joka ei juuri eteensä katto.

Kaikemmoosta

Omaa kivaaki piti olla

Lapset kaivelemassa mitä lie rapuja

Rengasleikit oli tääläki kova juttu

Joku oottelee nousuvettä

Silmä lepää!

Siinä se sit oli 3kk taputeltuna tähän blogiin. Haikein mielin kirjottelin vielä nää loputkin lomapätkät tänne, toivottavasti niistä sai edes pienen rippeen irti sitä nautintoa, mitä mä tona aikana Afrikassa koin. Kiitos kaikille lukijoille ja kuvien plaraajille, jotka ootte jaksanu olla kiinnostuneita meikäläisen matkan käänteistä ja kiitos mun matkakumppaneille Siirille ja Ronjalle, joiden ansiosta säilytin järkeni sekä iso kiitos äiteelle ja isseelle, jotka lähti mua sinne asti moikkaamaan ja joiden kanssa sain viettää parasta laatuaikaa. Ootte rakkahia!

Kiitos!