Asiaa kahden viikon eestä

Aurinkoista pääsiäistä!

Viime viikko oli hieman erilainen, kun Ronjan ja Siirin porukat tuli käymään vierailulla, joten jouduin muutaman päivän käymään harjoittelussa yksin. En tiedä, kuinka ylevältä vaikutin kävellessäni napit korvissa, sillä musiikki pauhasi sen verran kovaa, etten kuullut kenenkään huuteluja, mikä oli aivan mahtavaa! Tuli muutenkin hyvä fiilis kuunnellessa hyvää musiikkia kivoissa maisemissa ja lämpösessä säässä.

.. ja kaneja

Pitäähän sitä hotellilla pääsiäisen kunniaksi
tipuja olla...

Pääsin vihdoin irrottautumaan meidän jokapäiväisestä lounaasta: sämpylää, jossa toisessa puoliskassa nutellaa ja toisessa voi-hillolevite, mm-mm, sekä usein hieman väsähtänyt bansku. Käytiin Eliudin kanssa syömässä sairaalan kanttiinissa, joka on kuin ulkoilmasauna, sillä kattona toimii pelkkä pelli, ja kun se aurinko siihen paistaa koko päivän, niin ei siellä paljon viilentymään pääse. Syötiin hieman ugalia, skumaa sekä nautaa, mikä oli toki suht samanlaista kuin ruoka mitä muuten syödään, mutta kyllä sitä suuremmalla ruokahalulla tuli nautittua kuin niitä sämpylöitä.

GE:n huoltomies vauhdissa

Kuukausittainen osastokokous, jossa on mukana koko osaston väki

Olimme Vincentin kanssa ultrailemassa ja oli mukavan hiljaista, joten pääsin itsekin paremmin mukaan tutkimukseen. Vincent ultrasi potilaan ensin, jonka jälkeen mun piti tehdä perästä ja etsiä elimiä ja saada tietty näkymä esiin. Mulle naurettiin aina, kun kivesultrassa laitoin hanskat käteen ennen tutkimusta. Onhan se kauhean hassua, kun en paljain käsin halua toisen elimiin koskea! Puhuimme joku päivä myös ympärileikkauksista, jotka ovat täällä tietenkin arkipäivää, ja sanoin että Suomessa hyvin harva poika/mies ympärileikataan. Voi sitä kauhistuksen määrää! Puheenaiheen aikana tutkimuspöydällä oli juuri pari vuotias poika ja Shukri kysyi, että ”Eikö suomalaisilla miehillä ole ollenkaan tätä”, samalla heilutellen pojan esinahkaa :’D

Odotellessani Eliudia syömään selailin puhelintani ja viereeni istahti pari ennestään tuntematonta hoitajaa. Mieshoitaja kyseli mistä olen ja kerrottuani hän oli aina unelmoinut elävänsä Suomessa. Kysyin että mitä hän Suomesta tietää, johon hän vastasi ”It’s somewhere in the high lands and it’s cold there”. Mm-hmm. Kyselin, tietääkö hän naapurimaita, johon hän vastasi kysymällä että niin, mitkä ovat Suomen naapurimaat? Jossain vaiheessa olin myös kotoisin Filippiineiltä, onhan ne niin lähellä toisiaan. Samalla kun toinen pyysi kontakteja Suomeen, ahdisteli naishoitaja mua nojaamalla ihan muhun kiinni, hyvä ettei tullut syliin. Jossain vaiheessa se myös silitteli mun tukkaa. Siinä vaiheessa vinkkasin Eliudille että nyt on aika lähtee! Halusivat vielä ottaa mun kanssa kuvan. Oj då.

My boys! Rh-opsikelijat Eliud ja Shukri 

Sain muuten kaikennäköstä kivaa tuliaista Suomesta Ronjan ja Siirin porukoiden mukana, kuten ruissipsejä, turkkareita, aakkosia ja salamitikkuja, aijjettäpoijjaat! Turkkareita ja salmiakkeja on paikallisille hieman maistateltu, mutta todella harva niistä on tykännyt.

<<<<3333

Yks tarjoilija kaataa aina sopivasti tuota mehua

Aamupalaksi ruisleipää

Viikonloppu Kisumussa

Viikonloppuna lähdettiin käymään Kisumussa, joka on noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Kakamegasta. Ronja ja Siiri olivat siis jo Kisumussa perheineen ja mä matkasin Daisyn mukana sinne lauantaiaamuna. Oli ensimmäinen kerta, kun matkustin matatulla eli noilla pienillä busseilla, joita on ihan pilvinpimein täällä. Matatuilla ei ole aikatauluja vaan ne lähtee sitä mukaa, kun on tarpeeksi porukkaa kyytissä. Oltiin ensimmäiset paikalla ja Daisy kauhisteli, että saattaa mennä hetken aikaa, ennen kuin matatu lähtee liikkeelle, sillä ihmiset eivät ole kauhean innokkaita tulemaan kyytiin tyhjiin autoihin. Tästä syystä sisäänheittäjät kävivätkin kyselemässä ja suostuttelemassa ihmisiä kaduilta tulemaan kyytiin, vaikka heillä ei olisi minnekkään tarvetta lähteäkään! Yksi vanhempi nainen naureskeli kun musungu oli kyydissä..

Matatu-selfie feat. Daisy

Jos sitä jonku tekeeki mieli Kisumuun, mutta ne ei itte sitä vielä tienny!
Kuskit siis suostuttelemassa ihmisiä matatun kyytiin

Lähdettiin matkaan noin 20min odottelun jälkeen ja matka oli osittain hyvin möykkyinen tietöiden vuoksi, koska jotkut kohdat oli päällystämättömiä ja sateet oli piiskannu tiet hyvin kuoppaisiksi. Jostain kohtaa matkalta tuli mukaan äiti lapsineen, joilla oli kana mukanaan. Daisy kysyi, olisinko saanut ottaa kanasta kuvan, mutta nainen pyysi siitä 50KSH:ä, joten sorry folks – ei kuvia. True story though! Bussi siis pysähtyi missä tahansa porukka halusi ja mistä tahansa porukkaa tuli kyytiin. Poliisien kohdalla matatut aina hidastivat, jossa matatukuskit antoivat poliiseille 50KSH:ä. Niin mikä korruptio? Kuulin myös, että jengiläiset vuokraavat poliiseilta aseita 3000KSH päivähintaan ja jos niitä käytetään tappamiseen, maksetaan vuokraa tuplahinta.

Kaikki olivat sanoneet, että Kisumussa olisi ihan kauhean kuuma, mutta se piti tietenkin itse kokea ensin, ennen kuin uskoi. Tuuli ei juuri puhaltanut ja varjossa seisominenkin hikoilutti niin helkkaristi. Päästiin meidän hostellille Bikeventuresiin, jossa huone ei tietenkään odottanut meitä valmiina. Meille sanottiin, että huone on 1,5h päästä valmis, mutta siinä vaiheessa huonetta vasta alettiin siivoamaan, joten pääsimme huoneeseen vasta 2h odottelun jälkeen. Oli keskipäivä ja lähdimme Daisyn kanssa ensin syömään, että jaksoimme shoppailla tuliaisia (eli siis mä jaksoin shoppailla ja Daisy oli mulla mentaalisena tukena).

Eka näkemäni lemmikkikoira! Myös hostellilta

Hostellin takapihan sonnit

Käytiin syömässä jossain ostoskeskuksessa kahvilassa nimeltä Java, jossa otin avokado-halloumiwrappeja, jotka oli aivan taivaallisen hyviä. Tämän jälkeen lähdettiin Maasai Marketeille, jossa oltiin ainoat ostelijat, jonka kyllä huomasi. Ai että sitä mainostamisen määrää! Tuli kauhean ahdistunu olo ja sanoinkin Daisylle vähän kovempaan ääneen, että ärsyttää tuommoinen, sillä silloin tulee vaan enemmän semmonen tunne että tonne en mee. Kyllä jotkut tuntui ymmärtävänkin sitten ja eivät tulleet niin kovaa painostamaan, mutta toki ymmärrän, että moinen kuuluu kulttuuriin ja sillä he elantonsa yrittää saada. Oon AINA tykänny afrikkalaisista kuoseista ja printeistä ja olishan sieltä tehny mieli ostaa vaikka ja mitä. Tinkimiskulttuuri on kyllä mun mielestä vaan niin peestä enkä ikinä jaksaisi tinkailla. Jotkut olivat aika töykeitäkin, Daisykin sen myönsi. Daisysta kyllä oli suuresti hyötyä siellä, sillä pystyin aina häneltä kysymään hinnoista, oliko se ihan reilu vai vielä aivan yläkanttiin.

Kehonrakentajan puuroa

Kuljimme sekä piki pikillä että tuk tukilla, vaikka piki pikillä ei kauheasti ollut tarkoitus matkustella ja välillä sielä liikenteessä väentungoksessa tuli vähän tukalat olot. Kuumuus oli kyllä hieman väsyttävää ja markettien jälkeen menimme vain takaisin hostellille huilimaan. Illalla lähdimme syömään Siirin ja kumppaneiden hotellille, jossa tuli syötyä ekan kerran kalaa, joka oli todella hyvää. Daisy kertoi, että muuten Kisumussa ei kalaa kannattanut syödä kuin hotelleissa, sillä kalat tuotiin jostain ulkomailta, eikä viereisestä Victoriajärvestä. Ruokailun jälkeen nuoriso siirtyi hotellihuoneeseen, jossa maistatettiin Daisylle hieman salmiakkikossua, joka yllätyksekseni maistui ilmeisesti todella hyvin, vaikka karkit ei mieleen ollukkaa!

Tuk tuk -selfie

Ja tietty piki piki -selfie

Seuraava päivä oli aika laiska päivä, joskus puolen päivän jälkeen saimme itsemme hilattua Ronjan hotellille, joka oli kyllä todella luksus! Wi-Fi oli niiiiiiiiin hyvä ja sain vihdoin ladattua musiikkia puhelimelleni, ettei tarvitse soittaa niitä 10 biisiä repeatilla enää. Oltiin vain ja juteltiin ja lopuksi syötiin vielä pizzat (tosi hyviä nekin!) ennen kuin lähdettiin takaisin kohti Kakamegaa. Olisi ollut ihan kiva kierrellä vähän ympäristöä Kisumussa, mutta pitää katsoa, jos siellä viettäis pari päivää harjoitteluiden jälkeen. Matkalla kohti Kakamegaa näimme bussin, joka oli tulossa Nairobista, jossa katolla oli jonkun matkustajan huonekalutkin mukana hah! Isommat matkatavarat siis sidottiin aina autojen katolle, jos matkatavaratiloja ei erikseen ollut. Matka muuten Kakamega-Kisumu -välillä maksoi 200KSH eli n. pari euroa. Ei huono.

Illalla Kamadepissa meiltä yhtäkkiä kysyttiin portaikossa että ”Hei, oottekste niitä suomalaisia vaihto-opiskelijoita?”. Ihmeteltiin hetken että mitäääh, kuka täälä meille uskaltaa suomea puhua. Törmäsimme Marjoon ja Jonnaan, joista Marjo oli ollut Kakamegassa Oulusta vaihdossa vuonna 2012, löytänyt miehen ja asui nykyään Nairobissa perheensä kanssa ja oli aloittamassa työt paikallisessa sairaalassa. Jonna oli aikoinaan myös ollut vaihdossa Keniassa ja muuttanut myöhemmin takaisin Keniaan. Marjo ja Jonna olivat tutustuneet, kun he olivat naapureita Nakurussa. Oli kyllä vähän hullua, kuinka tiet sattui kohtaamaan samaan aikaan! Juttelimme portaikossa varmaan tunnin kaikennäköisestä mahdollisesta ja tutustuimme samalla Marjon mieheen ja lapsiin. Seriously crazy!

Paluu arkeen

Oli kuitenkin kiva palata takasin normaaliin, kun oltiin taas kaikki kolme menossa harjoitteluun KCGH:iin. Käväisin parina päivänä yksityisellä kuvantamisklinikalla Sonarissa, jossa maakunnan ainoa radiologi työskentelee KCGH:n lisäksi. Olin vähän yllättynyt, että laitteet olivat vähän vanhempia kuin julkisen sairaanhuollon puolella. Klinikalta löytyi siis 8-leikkeinen Philipsin TT, Listem-merkkinen CR natiiviröntgenlaite, sekä Philipsin ultraäänilaite (johon en niin paljon tututstunut). Näistä TT oli rikki ja ultraäänestä oli mennyt yksi anturi mäsäksi. Curve linear -anturi (mikä onkaan suomeksi, juuri nyt en muista, se semmonen iso kuiteski) oli mennyt rikki, jonka sijasta käytettiin TVS-anturia sisäelinten tutkimisessa.)

Tällä viikolla tuli näköjään myös lääkelähetys sairaalalle, joka seisoo pihalla sairaalakäytävällä auringon alla – ei sole niin justiinsa. Osa ampulleista on rikki maassa, kuten myös jotkin tabletit. Joku vartija siinä on koko ajan vahtimassa, ettei niitä varasteta, mutta helposti siitä olisi voinut jotku napit ottaa mukaansa.

Lääkelähetys on saapunut!

Tällä viikolla muuten tapahtui joku termiittien joukkoitsetuho. Maanantaina satoi vähän reippaammin ja ihmeteltiin, kun lenteli niin paljon semmosia vähän isompia liitelijöitä. Niitä alko olla kyllä ihan joka puolella ja ne näytti vähä siltä, ettei ne itekkää tienny mitä ne tekis. Aamulla sit herättiin seuraavaan näkymään:

Näkymä kun huoneesta astuin ulos: sawa sawa...

Alempi kerros, alko ällöttään ehkä vähä enempi

Mm-mmmm

Kysyin sit et mitä ne oikein oli ja Eliud kertoi, että ne on termiittejä, jotka runsaiden sateiden aikaan jostain syystä lähtee kunnon porukalla lenteleen. Sitte ne vaan kuolee. Hieno homma. Kuulin myös Daisyltä, että tuola keskustassa on joku markkinapaikka, mistä saa ostaa termiittejä syötäväksi. Pitää päästä ainaki näkemään ellei sit joudu myös maistaanki, hyi!

Saatiin yks päivä nauraa tuolle yhelle Kamadepin työntekijälle Collolle, kun se on välilllä vähä pössöö (eli pöljä eli vähä hönö eli hölmö, tuliko kaikilla kielillä). Kateltiin siinä jotaki luontodokkaria ruokia ootellessa ja kuunneltiin suomalaista musaa. Dokkarissa näytettiin, ku seeprat ylitti jotaki jokea ja sielä oli tietenki alligaattoreita sit vaanimassa niitä. Collon ilme oli aivan mahtava ja kaikki yllättyneet ja hämmentyneet äännähtelyt ”eh eh eh!” ”Jesus Christ!” ”Oh sweet baby Jesus” ”you’re gonna be swallowed” kruunas sen kaiken. Jossain vaiheessa se ihmetteli et miksei pikkuseepra käytä maalaisjärkeä kavutakseen pois sieltä joenuomasta, vaikka se oli niin väsyny, ettei se vain yksinkertaisesti jaksanu nousta pois sieltä. Surkuhupaisaa. Taustalla soi myös suomalaista musiikkia, jonka tahdissa Collo kauhistelujen välillä innostui tanssimaan.

Lauantaina ostettiin itellemme myös turistiswahili-sanakirjat (kun meidän swahilin opettaja päättiki tehä oharit), jossa oli aika hyödyllisiä lausahduksia kuten esimerkiksi ”Käytä tätä veistä” tai ”Se oli sinun vikasi”. Osataan me jo ruokaa tilata swahiliksi! Ei siis näläkääsiksi jäädä.

Tästä se lähtee

Kamadeppiin tuli myös lauantaina jokin hääseurue ottaan valokuvia (en kyl ymmärrä miks, ku on noita parempiaki maisemia nähty). Tällä kertaa me mentiin kattomaan niitä niin ku nää ihmiset tulee yleensä tölläämään meitä, niin ku ei ikinä oltaisi nähty hääseuruetta. Oli kuulkaas poijjaat komian näkööstä sakkia!

Lopuksi kuitenki asia kääntyi päälaelleen niin, että meidät haluttiin mukaan valokuviin, joista morsian ei näyttänyt niin perustavan, minkä todella ymmärrän. Mutta otettiin sitte bestmanien ja kaasojen kans yhteiskuvaa! On tää mielenkiintonen paikka.

Tänään sunnuntaina käytiin muuten ekaa kertaa kirkossaki. Se oli anglikaaninen kirkko ja se valikoitui siksi, että Daisyn täti kävi siinä kirkossa. Mentiin sinne noin yhdeksän maissa ja messu tais loppua siinä 11.40! Oli se aika pitkä. Jossain vaiheessa messua ensimmäistä kertaa vierailevia pyydettiin nousemaan ylös ja lähellä istuvia kehotettiin kättelemään heitä ja toivottaa vierailijat tervetulleiksi. Muutenkin messun aikana tuli paljon kehotuksia, että pitää sanoa vieressä istuvalle jotain, kuten toivottaa tervetulleeksi kirkkoon tai kysellä, minkälaista syntiä toinen on tehnyt esimerkiksi tänä aamuna tai eilen. Kirkossa oli oma kuoronsa, jonka lauluihin kävijät osallistuivat tanssien ja taputtaen, mikä oli aika siistiä! Kirkossa oli myös televisioruudut, joista pystyi seuraamaan esimerkiksi raamatun lukuja sekä laulun sanoja. En oo muuten ikänä nähäny kirkkoa niin täynnä Suomessa mitä täällä! Messu pidettiin siis englanniksi, mutta kyllä sinne vähä swahiliaki välihin lipsahti.

Enää pari viikkoo harkkaa jäljellä, niin se aika menee ihan hujauksessa täällä! Sorry for the long post, ens viikolla tulee taas lyhyempää settiä. Tällä kertaa oli vain spesiaalinumero, kun viime viikko jäi välistä.

Joo, kyllä ne jalat palo