Ultraäänen salat ja yövuoron kauhut

Matkalta töihin

Tällä viikolla aiheena on ollu siis ultraääni. Kuten oon maininnu, tekee täälä röntgenhoitaja suurimmaksi osaksi ultraäänitutkimukset. Radiologi tekee oikeastaan vain kaikkista haastavimmat tutkimukset, jos röntgenhoitaja ei oo päässy diagnoosiin sekä niveltutkimukset (harvinaisempia täälä). Ultraäänitutkimus maksaa 1000KSH (10€), ultrattiin mitä tahansa. Oon tällä viikolla imenyt itseeni kaiken tiedon ultraäänitutkimuksista 2 päivässä, minkä opiskelemiseen näillä menee noin vuosi. Kaikkia en tietenkään pysty muistamaan, mutta huomattavasti on tieto lisääntynyt itse tutkimuksista. Pian olisi tarkoitus sitten koittaa ilmeisesti tehdä itse tutkimuksia, mutta raportteja en ole luvannut niistä kirjoittaa. Kävimme Vincentin kanssa läpi vatsan ja lantion alueen tutkimukset, kilpirauhasen, rintojen, kiveksien ja raskausajan tutkimukset (sikiö/rakenneultra mikälie), kuten mitä niistä tulisi katsoa ja mitä mitata jne.

GE:n ultraäänilaite, jota käytetään enemmän tarkkuudensa vuoksi (toinen käytettävä laite Philipsin).
Sängyssä on yleensä jonkinlaiset lakanat.

Olin saamani tiedon jälkeen hyvin uupunut, vaikka en mitään sinällään ollut tehnytkään. Kuitenkin jotenkin se tiedon määrä vaikutti hyvin väsyttävästi. Yksi opiskelijoista tuli sanomaan, että en ollut ollut kauhean aktiivinen ja yritin selittää, että olen yrittänyt sisäistää sitä tietomäärää kahdessa päivässä, minkä opettelemiseen heillä käytetään huomattavasti enemmän aikaa. Sain taas vastaukseksi – voitteko arvata – naurua! !#¤!%&!#&!&… Täällä mä sit oon ottanu potilaita sisään ja laittanut tiedot valmiiksi koneelle, jonka jälkeen oon sit yksikseni siinä hetken ihmetelly, mitä sieltä löytyy. Kauhean informatiivista ei oo ollu, kun ei oo sitä ohjastusta, mitä Suomessa saa. Pitäis vaan mennä ja tehdä, mutta vaikea sitä on tehdä, kun ei tiedä mitä pitäs nähdä. Nyt hiljalleen alan tajuta, mitä raskaudenajan tutkimuksista pitää etsiä ja mitä mitata.

Käväisin myös katsomassa synnytysosastolla eräs päivä, kun yksi vauva syntyi keisarinleikkauksella. Puimme päälle leikkaussalivaatteet, joita olivat vihreä työasu, kumisaappaat, nenä-suusuoja sekä hiusmyssy. Leikkaussali näytti yllättävänkin hyvältä mun silmään, sillä sieltä löytyi ihan oleellisia välineitä ja ihan nykyaikaisen näköisiäkin. Jotkin työtasot saattoivat ehkä olla hieman sinne päin tekaistuja ja sisälsivät noin suurin piirtein kaiken tarvittavan.

Teatteriin katsomaan esitystä

Vihreä työasu, valkoset kumpparit vaan puuttuu

Välineitä joka lähtöön...

Lääkekärry

Välineiden pesutilat

Steriilit pakkaukset löytyi kaapeista nätisti pakattuina, jotka sitten steriiliksi pukeutuneet lääkärit avasivat. Heillä päällään oli kuitenkin ihan steriilit työtakit, jotka pysyivät ainakin osittain steriilinä! Täällä sairaanhoitajat tekevät potilaalle spinaalipuudutuksen eikä lääkäri. Puudutus annetaan istuma-asennossa, jossa potilaan oli hyvin vaikea pysyä paikoillaan. Vähän pahaa teki katsoa, kun neulaa työnnettiin nikamien väliin ja potilas rimpuili ja yritti huitoa kädellään neulaa. En nähnyt oikein kunnolla, tuliko neulasta selkäydinnestettä vai ei, mutta ennen leikkausta potilas ei kuitenkaan ollu kunnolla puutunu. Sikspä äidille annettiin vielä hieman rauhoittavaa suoneen.

Steriilit pakkaukset nätisti kaapissa odottamassa

Steriilit pakkaukset

Spinaalipuudutusasento, puudutuksen antaa
hoitaja

Vatsaa lähdettiin siinä sitten transversaalisesti availemaan ja pian sieltä sitten valahti lapsivedet lattialle, kunnon roiskaus. Hetkenpäästä lääkäri kaiveli vauvan esiin ja poikahan sieltä tuli (täälä niillä on aika jäätävän kokoset elimet jo pienestä pitäen..). Vauvoja roikotellaan täällä aika paljon jaloista niitä nosteltaessa, mikä näyttää vähän hurjalta. Tämän jälkeen vatsa suljettiin ja oltiin taas yhtä kokemusta rikkaampana! Myöhemmin iltapäivällä, kun menin tyttöjä vastaan synnytysosastolle, pääsin vielä avustelemaan Siiriä synnytyksessä viemällä vauvan virvoittelupöydälle. Enhän mää juuri tienny mitä mää sille mukulalle teen, mutta onneksi Gimboy oli siinä mun turvana. Siinä sitten puhdistettiin vauva, lyhennettiin napanuoraa, punnittiin ja laitettiin sen silmiin jotain keltaista voidetta. Kirjottelin vauvalle rannekkeeseen tiedot ylös ja olin niin ylypiä ittestäni, ku en tiputtanu sitä liukasta, kinaista vauvaa lattialle!

Steriilien liinojen laittoa

Murtumat täällä näyttää jotenkin niin hirveän pahoilta. Suomessa ei oo harjoitteluissa tullu ikinä oikein tän näkösiä vastaankaan, en varmaan oo ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Murtumat näyttävät niin säpäleisiltä ja välillä mietin, saako siitä enää kunnollista raajaa millään. Usein kipsattujakin murtumia kuvatessa näyttävät luut olevan ihan kuinka sattuu, eikä luutuminen varmasti tule olemaan täydellistä.

Mahtaa vähän sattua

Yövuoroillen

Tällä viikolla olin yövuorossa. Yövuorossa täällä on 1 henkilö, joka siis tietenkin tekee kaikkia modaliteetteja. Yön aikana ei kuitenkaan tullut kuin natiiveja sekä ultraäänitutkimuksia. Tuli vastaan ensimmäinen tapaus, jossa 18 vuotiaan äidin sikiö oli kuollut vatsaan noin viikolla 33. Potilas tuntui olevan kivuissa ja hänen tajunnantaso oli hieman alentunut. Itselle tuntui hieman hämmentävältä, kun hoitajat kuitenkin naureskelivat tutkimuksen aikana jollekin asialle, sillä kyllähän sitä myötätuntoa pitää kuitenkin olla potilasta kohtaan. Edelleen siis järkyttää se, että potilaita ei ikään kuin kohdata ihmisinä. 

Ilta/yövuoro kestää iltaviidestä aamukahdeksaan (siis ainakin suurinpiirtein). Kahdeksalta pitäisi tulla siis aamuvuorolaisten, jotka ovat sitten kello viiteen saakka. Viikonloppuisin aamuvuoro kestää aamukahdeksasta iltaseitsemään, jolloin tulevat ilta/yövuorolaiset. Pitkiä päiviä! Menimme itse noin iltakuudeksi ja teimme 12h päivän, eli lähdimme aamukuudelta. Tämä siis siksi, koska päivä pimenee noin kello 19 illalla ja valkenee kello 6 aamulla. Harmi kun ei tullu otettua kuvaa pimeästä röntgenosastosta, sillä se oli todella spookyn näköinen, kun vastaanotossa tai odotustiloissa ei ollut valoja laisinkaan.

Tauolla synnärillä (vasemmalla Ronja ja Gimboy ja oikealla Samuel ja Siiri)

Yön aikana satoi aika rankasti ja ukkosti. Ukkoskuuron välissä lähdin käymään synnärillä tauolla Ronjan ja Siirin kanssa, jolloin ukkonen palasi taas. Salama iski johonkin hyvin lähelle ja näimme punaisen välähdyksen ikkunasta, kun se varmaan löi vähän kipinää. Hieman alkoi kuumottamaan lähtiessä takaisin omalle osastolle.. Alla pientä näytettä kuinka upean näkösiä nuo ukkoset kuitenkin täälä on.

Opintopolku röntgenhoitajaksi

Yritän saada kerrottua teille yksinkertaisesti kenialaisen koulutussysteemin. Eli, ensimmäiseksi nää menee esikouluun niin kuin Suomessakin mennään, mutta esikoulua käydään täällä 3 vuotta 3-5v. Seuraavaksi ne menee ikään kuin yhdistettyyn ala- ja yläasteelle, joka kestää 8 vuotta eli ikäluokista 6-13 vuotiaat. Lukio kestää 4 vuotta, jota käydään ikävuosina 14-17.

Sitten päästään siihen mielenkiintoiseen aiheeseen, eli kuinka täällä sitten röntgenhoitajaksi opiskellaan. Jos lukiosta saadut arvosanat (eikä rahat) riitä, niin sillon tehdään ”Diploma” taso, joka kestää 3 vuotta. Tällöin opiskellaan lääketieteellistä kuvantamista, eli tyyliin natiiveja, TT:a ja magneettia. Ultraäänestä ilmeisesti opetellaan sen verran, että vähän tietää, mitä ruudulla näkyy. Diploma-taso maksaa 90 000 – 150 000, jossa oli jokin parallelhomma?! Tähän ei kuitenkaan saa minkäänlaista lainaa, vaan kaiken täytyy tulla omasta pussista.

Diploman jälkeen voi tehdä ylemmän diploman, jossa valitaan ultraäänen, sädehoidon ja isotooppien välillä ja näistä ultraääni on kaikista yleisin. Koulutus kestää 1 vuoden ja se maksaa 120 000 KSH. Koulua voi käydä joko täysiaikaisesti, jolloin koulua on maanantaista perjantaihin, tai osa-aikaisesti, jolloin koulua käydään arki-iltaisin 17-20 sekä viikonloppuisin 8-17. Tämä sopii siis paremmin niille, jotka tekevät samanaikaisesti töitä.

Jos on tarpeeksi hyvin suorittanut koulunsa ja rahaa löytyy, voi mennä tekemään suoraan tutkinnon (degree). Tällöin erikoistutaan joko lääketieteelliseen kuvantamiseen tai sädehoitoon. Koulutus kestää 2-4 vuotta, 2 vuotta kun alla on diplomitason koulutus. Tällöin koulua on perjantaista sunnuntaihin, kun taas täysiaikaisilla opiskelijoilla on normaalisti koulua maanantaista perjantaihin. Koulua käydään ”trimestereissä” eli vuosi jakaantuu kolmeen lukukauteen. Yksi kausi maksaa 76 000 KSH eli yksi vuosi maksaa 228 000 KSH (2280 euroa). Täysiaikaiset opiskelijat maksavat tästä vielä tuplahinnan, eli heidän koulutuksensa maksaa vuosittain 456 000 KSH (4560 euroa).

Tulossa on ilmeisesti vielä maisteritutkinto. Tässä voi syventyä joko TT:an, MRI:in, sädehoitoon tai isotooppeihin. Tämä tutkinto olisi noin 2 vuoden rykääsy, mutta sen hinnasta ei ole tietoa.

Kaikki tasot jakaantuvat kolmeen lukukauteen, joista aina yksi lukukausi on pelkkää harjoittelua. Lomaa oppilailla on ainoastaan elokuu sekä pääsiäisviikko. Julkiselle puolelle työllistyttäessä röntgenhoitaja saa tehdä oikeastaan kaikkea, vaikka siihen ei olisi kunnollista koulutusta. Esimerkiksi diplomitason röntgenhoitajilla ei ole koulutusta ultraäänitutkimusten tekemiseen ja raportointiin, mutta silti he niitä tekevät. Yksityisellä puolella ollaan asiasta hieman tarkempia, mutta jotkin paikat sallivat enemmän kuin toiset.

Käydessäni yövuoron aikana tauolla likkojen luona synnärillä kuulin lääkäriltä, että sen nuoren naisen, jonka sikiön sydänääniä löytynyt, kohtu oli revennyt ja oli lähellä, ettei äitiäkin menetetty. Hänet oli kuitenkin viety leikkuriin ja oli toipumassa leikkauksesta. Kyseinen yövuoron röntgenhoitaja ei ollut kyseistä kohdunrepeämää nähnyt ja mielestäni hänellä oli vain diploma-tason tutkinto, eli häntä ei periaatteessa ole perehdytetty tekemään kyseisiä tutkimuksia. Tähän siis johtavat kouluttamattoman tiet..

Kuulen asioista aina jokaiselta hoitajalta hieman erilaisia versioita, joten toivon, että tämä olisi aika lähellä totuutta. Koulutusten hinnat sekä sisällöt vaihtelevat eri hoitajilta kysyttäessä, joten jos joku osaa sanoa jostain paremmin tai jokin mainitsemistani asioista on väärää tietoa, niin saa korjata! Näin mä sen nyt ymmärsin eikä se varmaan ainakaan hirveän kaukana totuudesta ole. Sen verran ainakin on totta, että tutkintoja on kolmea erilaista ja maisterin tutkinnot ovat pian tulossa.

Mmm, ruokaa..

Tää tuntuu olevan mun lempiaihe. Anycase: oudoin ruoka oli tällä kertaa chips sandwich, jossa siis paahtoleivän täytteeksi laitettiin ranskalaisia ja ketsuppia. Perienglantilaista.. Mutta kattokaa tota avokadoo! Niin järisyttävän hyvää et kysyin Pearlilta, mistä se on niitä ostanu ja sanoi saavansa niitä takapihalta kasvavasta avokadopuusta. So jealous! Tarjouduinkin jo ostamaan niitä, mikäli niitä ikinä ylimääräiseksi asti kerääntyy.

Onneksi löysin avokadoja läheisestä Nakumatista (jep, täällä on sen niminen kauppa; Matti, voit odottaa tuliasia), jotka oli vaan 35KSH eli 35 senttiä kappale! Ja kokoa on ehkä n. 3x Suomessa myytäviin avokadoihin nähden. Ne oli ihan törkysen hyvää chapattien välissä! Kyllä tähän ruokavalioon ilmeisesti tottuukin, vaikka aluksi pitiki vähä itkiä sen suhtehen. Kuitenkin melkein aina ennen ateriaa me haaveillaan kaikista erilaisista ruuista Suomessa ja kuinka isot ruokafiestat sitä sitten pitää kun kotia takasin pääsee. Elän syödäkseni on siis elämänkatsomustapani Suomessa, täälä se on vähä vaihtunu enemmän siihen syön elääkseni versioon.

Tässä nyt niitä kuuluisia chapatteja, maistuu kyl
aikalailla kropsulle!

Chips sandwich ja Pearlin avokado

Kamadepin gangstat